Maistuvaa uutta lautasella

 Niin maistuvaa että kuvan hoksasin ottaa vasta kun viimeistä annosta vetelin naamaan. :D Kyseessä oli siis melanzane kesäkurpitsasta, josta siskoni (Kiitos vaan!) vinkkasi minulle.Hän oli ohjeen löytänyt Rakkautta ja maan antimia -blogista. Perinteisestihän melanzane tehdään munakoisosta ja ruoka on ihana yhdistelmä tomaattista kastiketta ja juustoa sekä tässä tapauksessa kesäkurpitsaa. Meillä tähän ruokaan sattui valikoitumaan aivan mahdottoman suuri kesäkurpitsa josta jo hieman epäilin että mahtaako se kesäkurpitsa ollakaan mutta siitäpä tulikin jännän erilainen fiilis. Kuori oli kova jo ja sen poistin ja sisältä siemenet koska ne muistuttivat sellaista siemenrypästä kuin esimerkiksi myskikurpitsan sisällä on. Äidin vinkkauksesta laitoin osan niistä talteen ja aion kokeilla ensimmäistä kertaa elämässä kesäkurpitsojen viljelyä itse ensi kesänä! No katsotaan sitä sitten. Osa siemenistä ja kurpitsasta päätyi keitoksi. Siemenet olivat mainioita paahdettuna hieman öljyssä keiton päällä. Vieläkin tuota kurpitsaa vaan riittää. Se on siis peräisin äitini kasvimaalta ja äiti oli punninnut sen painoksi neljä kiloa! Huh huh! :D Sehän ei mahtunut kokonaisena edes jääkaappiin vaan vein sen ulkovarastoon aluksi odottamaan käyttöä. Niin ja siitä rakenteesta vielä että siinä oli jännästi purutuntumaa ja sellaista ehkä etäisesti vesimelonin tyyppistä koostumusta. Eikä pahalla tavalla ollenkaan vaikka sanotaan että kesäkurpitsat tulisi käyttää nuorena. Poikkeus vahvistanee säännön.

Eihän se nättiä oo, ainakaan tässä vaiheessa enää, mutta maku ratkaisee.

Melanzane kesäkurpitsasta

Reilu kilo kesäkurpitsaa
suolaa
öljyä paistamiseen
4 palloa mozzarellajuustoa (laitoin 3)
2 dl parmesanraastetta
1/2 punttia tuoretta basilikaa

Tomaattikastike:

2 isoa sipulia
6 valkosipunkynttä
öljyä paistamiseen
2 prk hyvää tomaattimurskaa
4 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa (ei ollut niin korvasin tämän ja balsamicoetikan balsamisiirapilla)
1 rkl balsamicoetikkaa
(1 dl punaviiniä) (en laittanut)
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 punttia tuoretta basilikaa

Viipaloi kesäkurpitsat noin puolen sentin vahvuisiksi viipaleiki ja ripottele niille maltilla suolaa molemmin puolin. Itketä kesäkurpitsoita reilu puoli tuntia.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyre pannulle ja sekoittele sitä hetki sipuleiden kanssa. Lisää muut aineet pannulle ja revi basilikanlehdet joukkoon. Anna kastikkeen porista hiljalleen 30 - 40 minuuttia. Tarkista maku.

Kuivaa kesäkurpitsanviipaleet huolella talouspaperilla ja paista ne kullanruskeiksi öljyssä pannulla. Viipaloi mozzarella ja raasta parmesan.

Lado kesäkurpitsaviipaleita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Levitä niille kerros tomaattikastiketta. Kastikkeen päälle mozzarellaviipaleita ja parmesanraastetta. Laita vielä basilikanlehtiä kerroksen päälle.

Jatka näin kolme-neljä kerrosta. Kuitenkin niin, että päällimäiseksi jää kastike-juustokerros. Kuorruta halutessasi korppujauhoilla.

Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ripottele valmiille ruualle tuoretta basilikaa. Malta hetki, että vuoka vetäytyy ja sitten kimppuun.


Meillä nämä vuokaruuat olen monesti päivällä kun on aikaa valmistanut ja paistanut ja sitten hieman ennen paistoajan päättymistä sammuttanut uunin ja jättänyt hautumaan. Illalla, tai no neljän aikaan syödään jo, olen ottanut vuokan uunista ja se on ollut vielä mukavan lämpöistä. Tarvittaessa on käytetty mikrossa vielä. Miehelle jo pojalle keitettiin kylkeen makaronit. Itsellä meni ihan näin. Ihanan juustoisa ruoka vaikka en laittanutkaan kun kolme palloa mozzarellaa.

Ihan kivasti on rullaillut vähähiilarisempi elämä. Aamulta olen jättänyt hiilarileivän pois. Kermainen chiapuuro kunnon voisilmällä on nykyinen aamuherkku, jota jo illalla ajattelen vesi kielellä. Olin skeptinen tuota puuroa kohtaan. Aiemmin olin kokeillut hieman vastaavaa mantelipuuroa joka oli kyllä myös herkkua mutta mantelia tulee syötyä leivissä niin paljon että tämä chiapuuro on parempi vaihtoehto. Lisäksi chiasiemenille tuli kivaa käyttöä. Leivissä ne ovat mielestäni vähän turha lisä.. No mutta tällaista tällä erää. Seuraavaksi voisin jakaa nuitten puurojen ohjeita sekä eräät uudet sämpylät.

P.s. sokeriarvoissa ei vielä ihmeitä ole tapahtunut. Keskiarvo syyskuulta on kuitenkin himpun alhaisempi kuin edeltävän kuun keskiarvo joten hitaasti (ehkä) hyvä tulee ja kokeilu (entistä) vähähiilarisempana jatkuu..