Olen noussut ennen seitsemää lukemaan päivän lehteä. Kupissa kahvia ja lautasella lanttuleipää sekä pala ruisleipää (sallin yhden palan ruista ainakin toistaiseksi itselleni diabeteksen vuoksi/huolimatta). Monesti heräilen jo kuuden aikaan spontaanisti ilman herätystä, mutta illalla eräs kirja piti minua otteessaan. Jätin kuitenkin loppuratkaisun tälle illalle. Kirja on nimeltään Toivotaan parasta (Carolina Setterwall) ja perustuu tositapahtumiin. Vahva suositus tälle. Poika heräilee pian seitsemän jälkeen. Monesti hän nukkuu pitempään, mutta ei tänä aamuna. Äipän kahvihetki (rauhallinen osuus) jää lyhyemmäksi vaikka mieheni ottaa vielä pojan hetkeksi kainaloonsa katsomaan Nallea tabletilta. Lähden koiran kanssa lenkille. Pakkanen ei pauku enää ihan niin kovasti kuin maanantaina ja eilinen lumisade on loppunut. Kiva ilma. Koitan opettaa koiralle uutta temppua. Ei meinaa oppia. Poika on sillä aikaa isin kanssa kotona ja leikkii omiaan. Kotona pistän myskikurpitsakeittoa varten kurpit
Pääosassa maku