Puuro, tuo lempeä sisäinen villasukka. Pehmeä ja lämmittävä. Aamun sulostuttaja. En ennen vhh-ruokavaliolle ryhtymistä keitellyt kaurapuuroa aamuisin; lapsena se oli inhokkini. Mutta sen sijaan rakastin äidin täysmaitoon keittämää tuhtia uuniohrapuuroa, riisipuuroa ja mannapuuroa. Tosin sittemmin olen saanut myös hyviä kokemuksia mm neljänviljanpuurosta ja jopa siitä kaurapuurosta. Muistan varmaan aina miten hyvälle kaurapuurokin maistui sairaalassa (luit aivan oikein) synnytyksen jälkeen vauvelin kanssa osastolla ollessamme. Se oli hyvin haudutettua ja pehmoista ja söin sitä marjakeiton kera. Silloin en niin jaksanut välittää hiilareista mutta nyt tarkennettuani ruokavaliotani olen hieman surrut sitä että jään paitsi ihanista puuroista.. No sain hieman lohtua tähän kokeiltuani jo vuosia sitten mantelipuuroa satunnaisesti. Se muistutti paljon mannapuuroa maultaan ja koostumukseltaan. Chiapuurosta puhuivat monet ja kehuivatkin. Minua epäilytti. Mutta rohkaistuin kokeilemaan ja BINGO. Sehän on hyvää. Kermaisaa, pehmeää, ihanaa voisilmällä. Ehdottomasti voisilmällä. Odotan monesti aamua, että saan eteeni chiapuuron, höyryävän kahvimukillisen ja mantelileivän. Ah autuutta. Puolitin ohjeen koska syön muutakin aamulla ja ohje löytyi jälleen kerran Facebookin vhh-ryhmästä.
Kommentit
Lähetä kommentti