keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Herkkusalaattia

Terveellistä ja hyvää. Kyllä. Varsin vähähiilihydraattistakin. Sitä on tämä eilen kokkaamani salaatti. Resepti on poimittu Kalevan ruokasivuilta. Teemana oli omena eri resepteissä. Suolaisesta makeaan. Itse kokeilin nyt salaattia. Omenoita on meidän jääkaappi pullistellut viime viikot. Paitsi omien omenapuiden myös kiitos äidin omenatarhan. Tähän saatiin uppoamaan pari omenaa, kahville sitten taas uuniomppua. :)


Värikästä


Omena-parsakaalisalaatti

1 parsakaali
2 omenaa
1/2 sitruunan mehu (panin pullosta)
1-2 porkkanaa
1/2 punasipuli
50 g kuivattuja karpaloita (en laittanut)
1/2 dl paahdettuja mantelilastuja (laitoin saksanpähkinöitä paahtamattomina)
100 g voimakasta juustoa, esim cheddaria

Kastike
1 dl majoneesia
2 rkl valkoviinietikkaa (minulla omenaviinietikka)
1 tl sinappia
1 tl sokeria (laitoin vajaan tl)
1/4 tl suolaa

Ryöppää parsakaali laittamalla se kiehuvaan veteen tasan 2 minuutiksi. Poista vedestä ja huuhtele kylmällä vedellä. Poista kuorimattomista (kotimaisista) omenoista siemenkodat ja kuutioi ne. (Fiskarsilla tähän älyttömän kätevä vempain.) Purista päälle sitruunan mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Raasta porkkanat ja kuori ja hienonna sipuli. Paloittele parsakaali pienempiin kukintoihin.
Laita kaikki pilkotut aineet isoon kulhoon, lisää mukaan karpalot ja kuivalla pannulla paahdetut mantelilastut. Kuutioi juusto (mulla valmis cheddarraaste) ja lisää muiden aineksien joukkoon.
Valmista kastike mittaamalla majoneesi, viinietikka, sinappi, sokeri ja suola kannelliseen lasitölkkiin. Ravista voimakkaasti. Tarkista maku ja lisää halutessasi viinietikkaa. Kastike saa olla kirpsakkaa. Sekoita kastike salaatin joukkoon.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Umamia

Herkkutatit - aah. Niistä on päästy nauttimaan hieman epävarmasta kauden alusta huolimatta. Koiran ja pojan kanssa päivittäiset lenkkimme suuntautuvat nyt lähes ainoastaan metsään. Sieltä voi parhaassa tapauksessa löytää ainekset lounaalle. Kerran jos toisenkin olen palannut lenkiltä tatti tai pari mukanani. Siksi kuljenkin tattiveitsi taskussani katse tiukasti maassa. :D. Suurimman osan saaliista olen kuivannut ja uuni onkin hurissut taustalla keittiössä tuon tuosta. Se tietää talveksikin tattisoppaa. :)

Tattisapuska ei turhia kommervenkkejä kaipaa. Heitän sopivan määrän tatteja esikäsiteltynä ja hienonnettuna teflonkattilaan. Annan enimpien nesteiden haihtua, voita perään ja valkosipulia pari kynttä hienonnettuna. Pehmennetään hetki. Kuohukermaa sekaan ja koskenlaskijaa nokare. Annetaan koskenlaskijan sulaa. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Pastan kanssa tämä muhennos on mainiota, leivän päällä varmasti myös. Minulla oli linssipastaa tavallisen sijaan.

Orastava flunssa ehkä tekee oloni hieman vetämättömäksi. Haaveilen uuniomenista ja vaniljajäätelön palasta kahvin kaverina. Sulatellaan nyt ensin pasta-ateria. Nuo uuniomenatkin on helppo valmistaa. Lohkotaan omenat annoskulhoihin (mikronkestäviin). Päälle loraus siirappia ja (ceylonin)kanelia. Mikroon niin kauaksi aikaa että pehmenevät. Kylkeen jätskiä. Helppoa ja niin hyvää. Eikä edes kamalan epäterveellistä. :) Riippuu määristä. Meillä nuita omien ja äidin omenapuiden omppuja piisaa joten tätä herkkua olemme nauttineet kahvilla useampana päivänä.

Haaveilen myös metsälenkistä koko perheellä. Pitänee toteuttaa vielä iltapäivällä. Aamulenkin skippasin juuri tuon flunssaisen olon vuoksi mutta ei olo niin huono ole ettenkö iltalenkille lähtisi - sieniveitsi taskussa toiveikkaana. ;)



perjantai 13. syyskuuta 2019

Päivitetty uunifetapasta

Heissan kaikille!

Tämä äiti ei ehkä ole viime aikoina ollut pullantuoksuinen vaan paremminkin omenan tai tuon toisen syksyisen kaverin eli kesäkurpitsan. Niin ja tatin myös tietenkin. Niistä on meillä kokattu oikein urakalla. Tämän kesäkurpitsareseptin löysin Kotivinkin uutiskirjeestä. Tänään tuota eilisen jämiä lämmitellessä ja maistellessa huomasin sen muistuttavan jonkin verran paljon hypetettyä uunifetapastaa.  Hyvin maistui tämäkin ja ennen kaikkea siihen sai upotettua tuota nyt ajankohtaista kesäkurpitsaa. Eli tässä teillekin resepti uunifetapastan serkulle olkaa hyvät. :) Tuo kesäkurpitsan määrä on aika epätarkka kun kesäkurpitsat varsinkin äidiltä saamani vaihtelevat ihan hurjasti kooltaan. Laitoin näppituntumalla tuon vajaan ison kurpitsan ja aika sopivasti tuli mielestäni suhteet eikä vuoka kaivannut ekstrasuolaa. Tosin peston määrä saattoi olla reilumpi mene ja tiedä mutta minulla oli käytössä Lidlin tuorepasta joka tuskin olisi jääkaapissa avattuna parantunut. Hävikkiruokaa vastustavana pitää sovellella nääs. :). Niin ja minulla lautasella kikhernepasta, miehellä normipasta. Ilman pastaa ruoka on suht vähähiilihydraattinen.






 Kesäkurpitsa-tomaattivuoka


2 kesäkurpitsaa (laitoin osan isosta kurpitsasta)
3 valkosipulinkynttä
1 dl pestoa (panin kokonaisen Lidlin tuorepestopurkin semmoisen muovisen, siis sisällön :D)
6 tomaattia (tai 3 pihvitomaattia)
1 1/2 dl tuoretta basilikaa
150 g fetaa murusteltuna
1/2 tl mustapippuria
1 dl juustoa raasteena (en laittanut)

1.Pese ja viipaloi kesäkurpitsat. Hienonna valkosipulinkynnet. Leikkaa tomaatit reiluiksi viipaleiksi. 
2. Voitele uunivuoka. Lado pohjalle puolet kesäkurpitsaviipaleista. Levitä päälle puolet valkosipulista ja pestosta.
3. Lado seuraavaan kerrokseen puolet tomaateista, basilikanlehdistä ja murustetusta fetasta.
4. Toista uudelleen kesäkurpitsa- ja tomaattikerrokset. 
5. Ripottele vuokaan päällimmäiseksi vielä juustoraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia.
6. Tarjoa hyvän leivän kanssa kasvisateriana tai liharuuan lisukkeena. (Meillä uunilohen ja pastan kanssa. Nam.