Siirry pääsisältöön

Maistuvaa uutta lautasella

 Niin maistuvaa että kuvan hoksasin ottaa vasta kun viimeistä annosta vetelin naamaan. :D Kyseessä oli siis melanzane kesäkurpitsasta, josta siskoni (Kiitos vaan!) vinkkasi minulle.Hän oli ohjeen löytänyt Rakkautta ja maan antimia -blogista. Perinteisestihän melanzane tehdään munakoisosta ja ruoka on ihana yhdistelmä tomaattista kastiketta ja juustoa sekä tässä tapauksessa kesäkurpitsaa. Meillä tähän ruokaan sattui valikoitumaan aivan mahdottoman suuri kesäkurpitsa josta jo hieman epäilin että mahtaako se kesäkurpitsa ollakaan mutta siitäpä tulikin jännän erilainen fiilis. Kuori oli kova jo ja sen poistin ja sisältä siemenet koska ne muistuttivat sellaista siemenrypästä kuin esimerkiksi myskikurpitsan sisällä on. Äidin vinkkauksesta laitoin osan niistä talteen ja aion kokeilla ensimmäistä kertaa elämässä kesäkurpitsojen viljelyä itse ensi kesänä! No katsotaan sitä sitten. Osa siemenistä ja kurpitsasta päätyi keitoksi. Siemenet olivat mainioita paahdettuna hieman öljyssä keiton päällä. Vieläkin tuota kurpitsaa vaan riittää. Se on siis peräisin äitini kasvimaalta ja äiti oli punninnut sen painoksi neljä kiloa! Huh huh! :D Sehän ei mahtunut kokonaisena edes jääkaappiin vaan vein sen ulkovarastoon aluksi odottamaan käyttöä. Niin ja siitä rakenteesta vielä että siinä oli jännästi purutuntumaa ja sellaista ehkä etäisesti vesimelonin tyyppistä koostumusta. Eikä pahalla tavalla ollenkaan vaikka sanotaan että kesäkurpitsat tulisi käyttää nuorena. Poikkeus vahvistanee säännön.


Eihän se nättiä oo, ainakaan tässä vaiheessa enää, mutta maku ratkaisee.


Melanzane kesäkurpitsasta

Reilu kilo kesäkurpitsaa
suolaa
öljyä paistamiseen
4 palloa mozzarellajuustoa (laitoin 3)
2 dl parmesanraastetta
1/2 punttia tuoretta basilikaa

Tomaattikastike:

2 isoa sipulia
6 valkosipunkynttä
öljyä paistamiseen
2 prk hyvää tomaattimurskaa
4 rkl tomaattipyrettä
1 rkl hunajaa (ei ollut niin korvasin tämän ja balsamicoetikan balsamisiirapilla)
1 rkl balsamicoetikkaa
(1 dl punaviiniä) (en laittanut)
1 tl kuivattua basilikaa
suolaa
rouhittua mustapippuria
1/2 punttia tuoretta basilikaa

Viipaloi kesäkurpitsat noin puolen sentin vahvuisiksi viipaleiki ja ripottele niille maltilla suolaa molemmin puolin. Itketä kesäkurpitsoita reilu puoli tuntia.

Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä öljyssä pannulla. Lisää tomaattipyre pannulle ja sekoittele sitä hetki sipuleiden kanssa. Lisää muut aineet pannulle ja revi basilikanlehdet joukkoon. Anna kastikkeen porista hiljalleen 30 - 40 minuuttia. Tarkista maku.

Kuivaa kesäkurpitsanviipaleet huolella talouspaperilla ja paista ne kullanruskeiksi öljyssä pannulla. Viipaloi mozzarella ja raasta parmesan.

Lado kesäkurpitsaviipaleita leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Levitä niille kerros tomaattikastiketta. Kastikkeen päälle mozzarellaviipaleita ja parmesanraastetta. Laita vielä basilikanlehtiä kerroksen päälle.

Jatka näin kolme-neljä kerrosta. Kuitenkin niin, että päällimäiseksi jää kastike-juustokerros. Kuorruta halutessasi korppujauhoilla.

Paista vuokaa 200 asteessa noin 45 minuuttia. Ripottele valmiille ruualle tuoretta basilikaa. Malta hetki, että vuoka vetäytyy ja sitten kimppuun.


Meillä nämä vuokaruuat olen monesti päivällä kun on aikaa valmistanut ja paistanut ja sitten hieman ennen paistoajan päättymistä sammuttanut uunin ja jättänyt hautumaan. Illalla, tai no neljän aikaan syödään jo, olen ottanut vuokan uunista ja se on ollut vielä mukavan lämpöistä. Tarvittaessa on käytetty mikrossa vielä. Miehelle jo pojalle keitettiin kylkeen makaronit. Itsellä meni ihan näin. Ihanan juustoisa ruoka vaikka en laittanutkaan kun kolme palloa mozzarellaa.

Ihan kivasti on rullaillut vähähiilarisempi elämä. Aamulta olen jättänyt hiilarileivän pois. Kermainen chiapuuro kunnon voisilmällä on nykyinen aamuherkku, jota jo illalla ajattelen vesi kielellä. Olin skeptinen tuota puuroa kohtaan. Aiemmin olin kokeillut hieman vastaavaa mantelipuuroa joka oli kyllä myös herkkua mutta mantelia tulee syötyä leivissä niin paljon että tämä chiapuuro on parempi vaihtoehto. Lisäksi chiasiemenille tuli kivaa käyttöä. Leivissä ne ovat mielestäni vähän turha lisä.. No mutta tällaista tällä erää. Seuraavaksi voisin jakaa nuitten puurojen ohjeita sekä eräät uudet sämpylät.

P.s. sokeriarvoissa ei vielä ihmeitä ole tapahtunut. Keskiarvo syyskuulta on kuitenkin himpun alhaisempi kuin edeltävän kuun keskiarvo joten hitaasti (ehkä) hyvä tulee ja kokeilu (entistä) vähähiilarisempana jatkuu.. 

Kommentit

  1. Kiva, että olitte löytäneet vinkkini kesäkurpitsan käyttöön melanzanessa! Kesäkurpitsaa on ainakin minun mielestäni helpompi kasvattaakin kuin munakoisoa, joten kesäaikaan melanzane kannattaa tehdä siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkurpitsaa on ainakin meillä yllin kyllin loppukesästä kiitos äitini kasvimaan joten tämä resepti tulee olemaan käytössä jatkossakin. Sen verran hyvää oli. Kiitos ohjeesta. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutta lautasella

Nappasin tässä joku aika sitten Lidlistä Turkki-viikon aikaan myynnissä olleen Tulum-juuston ostoskoriini. En ollut sitä ennen kuullutkaan moisesta juustosta. Turkin ruokakulttuuri on minulle muutenkin vieras, kun taas Kreikan vastaava senkin edestä tuttu. Rakastan kreikkalaista ruokaa! :) Varsinkin kasvisruokia. No niin mutta pysyäksemme asiassa tämä purkki nokotti jääkaapissamme odottaen sopivaa hetkeä kun keksisimme ruuan johon voisimme tämän erikoisuuden upottaa. Googlailu tuotti tulosta sen verran. että löysimme pari kokeilemisen arvoiselta kuulostavaa reseptiä. Tuumasta toimeen siis.    Jännityksellä avasin purnukan kun en oikein tiennyt mitä tältä odottaa. Juusto ei ollut missään suolaliemessä. Se oli havainto numero yksi. Juusto ei ollut mitenkään kovaa vaan murenevaa ja lusikoitavissa. Maku muistutti fetajuustoa. Ei huono ollenkaan. Tämä oli lehmänmaidosta tehty; valmistuksessa ei ollut käytetty vuohenmaitoa kuten fetassa. Ja salaatti siitä tehtiin: Tulumjuusto

Pehmeää sitruunakakkua, maukasta hapankaalipiirakkaa ja syksyn kiireitä

 Opiskelun, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen näin muutaman kuukauden kokemuksella on melkoista tasapainottelua. Paljon ei ole jäänyt sijaa uusien reseptien kokeilulle, mutta jotain sentään on syksyisten päivien piristykseksi leivottu. Kokeilin ketositruunakakkua, jonka ohjeen löysin Facebookin Vhh-ryhmästä. Kakun maku oli parempi seuraavana päivänä, kun se oli saanut tekeytyä ja jäähtyä jääkaapissa. Mainitsemisen arvoinen on myös hapankaalipiiras, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissalta ja pohjan muokkasin vähähiilihydraattiseksi.   Sitruunakookoskakku 60 g kookosjauhoa 5 munaa   60 g makeutusainetta (laitoin karppisokeria) 115 g sulatettua voita 1/2 puristettua sitruunaa 1/2 tl sitruunankuoriraastetta 1/2 tl ksantaanikumia 1/2 tl suolaa Kuorrute: 100 g Philadelphia-juustoa  n. 1,5 rkl makeutusta (oman maun mukaan) 1/2 rkl sitruunankuorta   Peitä pitkä leipävuoka (n. 12x23cm) leivinpaperilla tai voitele se. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Erota valkuaiset ja vatkaa ne kiinte

Vähähiilihydraattinen kuningatarpiirakka ja kirjasuositus

 Lupailin edellisessä postauksessa vähähiilihydraattisen mustikkapiirakan ohjetta. Tässä välissä kerkesimme testata toisenlaista marjapiirakkaa hieman eri pohjalla ja eri täytteellä. Tämä oli myöskin vähähiilihydraattinen ja täytimme sen vadelmilla sekä mustikoilla. Olikin kivan makuinen ja tykästyin tähän ehkä enemmän kuin aikaisemmin tekemäämme. Ohje on poimittu Ketoreseptit-blogista. (KLIK)    Vähähiilihydraattinen marjapiirakka Pohja: 100g voita 3/4 dl karppisokeria 1 muna 1 dl mantelijauhoja 1 dl pofiberiä 1 tl leivinjauhetta   Täyte: 150g metsämarjoja 200g mascarponea tai creme fraichea (minulla creme fraiche ja turkkilaista jukurttia) 1 muna 2 rkl karppisokeria 1/2 tl vaniljajauhetta   Nypi voi ja kuivat aineet murumaiseksi. Lisää muna ja sekoita. Taputtele taikina halkaisijaltaan 24 cm voidellun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. Levitä marjat piirakkapohjalle. Yhdistä muut täytteen aineet. Kaada marjojen päälle. Paista piirakkaa uunin alaosassa 200 asteessa n. 30 minuuttia.