Jottain hyvvää

No niin hellouta vaan! Täällä siivoillaan kaappeja ikivanhoista "kokeile tätä -resepteistä" :D Samalla tuli hyödynnettyä äitini vadelmapuskien antimia. Resepti oli kirjoitettu hauskasti savon murteella. Rento kakku kuvaa tätä ehkä parhaiten. Maku oli seuraavana päivänä melkein vielä parempi. Kas tässä teillekin tuo ohje. 1 Vattukuakku  150 g rasvoo (voita minulla) 1,5 dl sokeria 0,5 dl siirappii 2 dl kaurahiutaleita 2 dl vehnäjauhoo 1 tl leivinjauhoo 0,5 dl maitoo Täyte: 2 dl kermavuahtoo  Tie näin: Sekota rasva ja sokeri vuahoks, lissee siirappi sekä kaurahiutalleet. Sekota jauhot ensin keskennää ja lissee ne muuhun taikinnaa. Viimeseks paa joukkoo maito. Sen jäläkee jaa taikina kolomee ossaa ja taputtele pyöriiks kakkaraks pellille.. Paista kakkarat 10 min 175 asteessa. Kun kakkarat on jiähtyny, lado ne kerroksittain ja välliin kermavuahto sekä vatut. Anna hetken vettäytyy jiäkuapissa ja nauti! Näky ei oo kommii mutta sitäkin enemmän siinä on arommii!

Sunnuntaita sinne ruudun toiselle puolelle. Tänään ja eilenkin maisteltiin kesäkurpitsalättyjä. Taannoin kokeilimme Kreikan reissun innoittamana "kolokitokeftedes" eli kesäkurpitsapalleroita.  Ensimmäiset menivät penkin alle, jotkut sentään onnistuivat. Mutta tässäkin helppous houkutti ja löysimme sopivan "korvikkeen" eli kesäkurpitsalätyt ja niille ihanan jukurttipohjaisen kastikkeen. En taaskaan muista mistä ohje on reseptivihkoni sivuille päätynyt, mutta jos kesäkurpitsa maistuu ja lätyt niin tämä on kyllä hyvää. :) Kuvahan ei anna oikeutta.. Kesäkurpitsaletut Taikina: 300g kesäkurpitsaa 2 munaa 1 dl vehnäjauhoja 1 dl tuoretta ruohosipulia suolaa mustapippuria voita paistoon Fetakastike: 200 g fetaa muruna 200 g turkkilaista jukurttia 1 rkl sitruunanmehua 1/2 dl tuoretta tilliä (suolaa) mustapippuria Valkosipulia Raasta kesäkurpitsa raasteeksi. (Valuta lävikössä (tämä ei mielestäni välttämätön)) Vatkaa munat rikki ja lisää jauhot vä

Hei taas! Justiinsa mustikkametsältä kotiuduttu. Saatu siinä sivussa poika päikkäreille. Ihana kun tuo mun pikkumies viihtyy metsässä. Ihmettelee siellä polulla metsän elämää ja porisee omalla kielellään. Ja minä kun alkuun pelkäsin etttä eihän tuota saa nurmikolle kesällä lähtemään kun tuntui vissiin ikävälle ruohonkorret. Mutta nyt konttaisi haalarinsa(kin) puhki tuolla pihalla. On siellä niin paljon ihmeteltävää. Minulla on ollut suunnitelmissa putsailla pakastinta, jotta saataisiin mustikka- ja muukin mahdollinen marjasato pakkaseen. Leipää pitää saada myös mahtumaan pakkaseen koska meidän lähileipomomyymälä lopettaa syksyllä toimintansa ja sieltä täytynee vielä hamstrata leipää. Harmittaa kovasti, sillä sieltä on saatu edullisesti mm jälkiuunileipiä jotka ovat yksi lempparileivistäni. Toki itselläni leivän syönti rajoittuu nykyään yhteen palaan päivässä pääsääntöisesti diabeteksen takia. Vhh- leipä korvaa päivän muut leivät. Samoin pakastinta täyttävät pojan ruuat. Mainitsinkin

Heippa ihanat! Elokuuta mennään ja lomat on ohi täälläkin. Tavallaan koen että omakin loma päättyi, vaikka hoitovapaallahan tässä ollaan, mutta kun mies palasi työn touhuun niin itselläkin alkoi arki. Loma kului (2 viikkoa nyt) helteistä nauttien rannalla ja pari kertaa käytiin lounaalla sekä toinen viikko mökillä. Eipä mökkikeli mairitellut mutta päästiin vähän irti normiympyröistä kuitenkin ja kotiin oli ihana palata. Vietettiin eilen köökisssä useampi tunti kokkaillen pojalle pakkaseen sapuskaa. Ihanaa! Nyt on monipuolista valmista ruokaa pitkäksi aikaa. Kiitos miehen joka rupesi tutkailemaan netistä että mites tää lautasmalli. Itse väsyneenä lähinnä ahdistuin (ja syyllistyin) koska olimme menneet pitkälti kasvispannarin voimalla (siis poitsu) ja perunoiden, koska pannaria oli tehty pakkaseen ja sitä oli helppo ottaa reissuun mukaan ja no perunat. Tartteeko selittää? :) Maistuivat nuo pojallekin uudet potut ja onhan ne helppoja. Muttanyt siis jotain muuta. Tehtiin 5 ruokalajia. Ei