Leikkaus on ohi. Selvisin. Ja jopa hyvillä fiiliksillä. Minulle soitettiin aamulla (vahingossa?) olenko tulossa leikkaukseen. Joo olen kyllä mutta kello ei ollut lähelläkään ilmoittautumisaikaa. Ja sanoivat että tunti sitten olisi ollut ilmoittautuminen. Kai siellä joku sekaannus oli. Kun sanoivat että ahaa no tule kymmeneksi. En sitten tiedä olisinko päässyt pari tuntia aikaisemmin operaatioon jos olisin osannut olla ennustaja ja mennä paikalle pari tuntia ennen minulle ilmoitettua ajankohtaa. Mutta hyvä näinkin. Ilmoittautumisaika oli klo 10 aamulla ja leikkaukseen pääsin lopulta puoli kahden aikaan. Edeltävänä iltana olin syönyt iltapalan 7 aikaan ja vielä ennen kymmentä ennen kuin menin nukkumaan otin juustoviipaleen suuhuni. Leikkaus oli tietääkseni ohi 3.lta ja joskus neljän jälkeen aloin heräillä. Olin kipeä ja tokkurassa mutta sain kipulääkettä joka auttoi hyvin. Kurkku oli karhea hengitysputken jäljiltä ja se ei helpottanut vaikka sain juotavaa ja kurkkutabletin. Seuraavan päivänkin oli hieman outo. Pillimehua maistelin vähän siinä herättyäni ja minulle luvattiin syötävää sänkyyn heräämöön koska aika ei tahtonut kulua enää. Sain valita mitä leipää haluan ja otin kauraleivän ja kahvin sekä appelsiinimehua. Ja voi pojat. Eipä ole pitkään aikaan mikään maistunut niin mahtavalle! Ah.
Sitten heräämöstä kotiutushuoneeseen makoilemaan ja istuksimaan vielä melkein yhdeksään asti. Pitkä päivä oli ja melkein kellon ympärys vierähti sairaalassa kaiken kaikkiaan. Tuollakin kotiutushuoneessa sai syödä mitä halusi tiskistä. Otin vielä ruisleivän ja teetä. Sain olla ruhtinaallisesti yksin tuossa tilassa kahden hoitajan pitäessä huolta minusta. Minulle järkättiin sänky niin että siitä näki telkkarin ja mukavat oltavat. :)
Olipa jotenkin ihana tunnelma tulla sitten kotiin. Poika jo nukkui autossa ja nukahti nopeasti uudestaan kotona omaan sänkyyn päästyään. Oli jo päivällä kysellyt äippää ja kovasti selitti seuraavana päivänä että äiti oli sairaalassa. Katsoimme miehen kanssa siinä vielä Selviytyjät ja minä lämmitin kookoskanapullat shiratakinuudelien kera. Maistelimme vielä parit suklaat. Kotona oli puhdasta ja tuoksui pulla. Olivat pojan kanssa leiponeet "rähmä"pullia ja tavallisia. Niistä tehdään laskiaispullia. Ihana päätös jännittävälle päivälle. <3
Tuosta muistui taas mieleen että olihan se ihana kun palasin töistä myöhäisestä vuorosta tai lauantaina niin mies oli leiponut ja kokannut jotain. Siinä on jotain ihanaa.
Näin meni minun pätkäpaastoni ja olen ylpeä itsestäni. Sain leikkausaamuna nukuttua pitempään ja venyttyä sängyssä joten aamu ei edes tuntunut ainakaan kotosalla pitkälle. Sain varmuutta että pärjään kyllä vaikka en syödä mussuttaisi parin tunnin välein ja tuon päivän jälkeen aloin miettiä enemmän että tuollainen paasto silloin tällöin voisi tulla kysymykseen. Myös ylipäänsä syödyn ruuan määrää ja sitä että onko aiemmilla syömishäiriöillä jotain tekemistä sen kanssa että pelkään nälän tunnetta.
Leikkausaamun paastosokeri oli yllättävän korkea; 6,5! Sen jälkeen se on kyllä palannut normilukemiin. Olisiko stressillä ollut vaikutuksensa sekä sillä että mittasinkin sokerin vasta noin 8 aikaan kun normaalisti mittaan sen nykyään 6-7 välillä?
Mutta näihin tunnelmiin. Voisin jakaa huomenna yhden pika(keto)leivän ohjeen jos sellainen kiinnostelee.:)
Kommentit
Lähetä kommentti