Eilen oli mukava päivä. Pojan päikkärit venähtivät vähän myöhempään ajankohtaan ja sain innostuksen kokeilla At Marias -blogissa ollutta keksien ohjetta. Muuntelin vähän ohjetta niin että laitoin lisäksi hieman kookosjauhoja taikinaan koska se vaikutti aivan liian löysälle. Ihan kelpo keksejä tuli. Minä voin syödä näitä kun mies ja poika popsivat pipareita. Olivat pitäneet piparitalkoot sillä aikaa kun itse olin viimeistä kertaa tälle syksyä valokuvauskurssilla. Tuosta puheenollen; en tiedä miksi aina niin kovasti jännitän tuotakin kurssia mutta olipa mukava olo kun empimisestä huolimatta sain mentyä.. Epämukavuusalueelta saa parhaimmat kiksit. Näinhän sitä sanotaan. Mutta on se mukavuusalueellakin kiva välillä olla ja palata sinne voittajafiiliksillä. Ja sitten sattui taas silmiin tämän jälkeen tämä Tommy Tabermannin ajatelma. Aina niin ajankohtainen.
Epäröinnin hetkellä
mieti
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää
käyttämättä.
Huomaan suorittajan minussa myös nostavan jatkuvasti päätään. Pojan kanssa olen tietoisesti yrittänyt opetella pysähtymään ja olemaan läsnä. Hän on viisas pieni mies. Tarttuu äidin käteen ja haluaa minut mukaan. Jos kädessäni on kännykkä hän tarttuu siihen, asettaa sen lattialle ja vetää mukaansa. Ei aina ole helppoa luopua niistä sadoista asioista jotka pyörivät mielessä; pitäis sitä ja tätä... Mutta mitä katuu myöhemmin? Olisi pitänyt siivota enempi vai olla oikeasti läsnä ja nähdä pojan ihmettelevän että tämmöistäkö tämä ihmeellinen elämä on? :)
Saatiin juotua itsenäisyynpäivän torttukahvit rauhassa. Itse innostuin vielä perkkaamaan vanhoja reseptejä ja taas karsittua niitä vähemmäksi. Se oli sellaista puuhaa josta innostuinkin hieman. Mies viritteli lisää jouluvaloja ulos ja oli ihana tunnelma. Käytiin kiva iltalenkki ja saunottiin päälle. :)
Epäröinnin hetkellä
mieti
kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää
käyttämättä.
Huomaan suorittajan minussa myös nostavan jatkuvasti päätään. Pojan kanssa olen tietoisesti yrittänyt opetella pysähtymään ja olemaan läsnä. Hän on viisas pieni mies. Tarttuu äidin käteen ja haluaa minut mukaan. Jos kädessäni on kännykkä hän tarttuu siihen, asettaa sen lattialle ja vetää mukaansa. Ei aina ole helppoa luopua niistä sadoista asioista jotka pyörivät mielessä; pitäis sitä ja tätä... Mutta mitä katuu myöhemmin? Olisi pitänyt siivota enempi vai olla oikeasti läsnä ja nähdä pojan ihmettelevän että tämmöistäkö tämä ihmeellinen elämä on? :)
Saatiin juotua itsenäisyynpäivän torttukahvit rauhassa. Itse innostuin vielä perkkaamaan vanhoja reseptejä ja taas karsittua niitä vähemmäksi. Se oli sellaista puuhaa josta innostuinkin hieman. Mies viritteli lisää jouluvaloja ulos ja oli ihana tunnelma. Käytiin kiva iltalenkki ja saunottiin päälle. :)
Jouluiset keksit
75 g voita
1 dl (luomu)kookossokeria (käytin karppisokeria)
2 dl mantelijauhoa (laitoin lisäksi kookosjauhoja
1 dl (luomu)kookossokeria (käytin karppisokeria)
2 dl mantelijauhoa (laitoin lisäksi kookosjauhoja
neilikkaa
kardemummaa
pomeranssinkuorta (ei ollut, panin inkivääriä
kardemummaa
pomeranssinkuorta (ei ollut, panin inkivääriä
chiliä
-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-anna aineiden sekoittua hyvin ja tarvittaessa lisää voita / mantelijauhoja
-nosta lusikalla nokareita uunipellille ja paista 180 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jos haluat tehdä rullia, niin rullaa keksit ennen kuin ne jäähtyvät
-sulata päälle appelsiiniraakasuklaata
-anna aineiden sekoittua hyvin ja tarvittaessa lisää voita / mantelijauhoja
-nosta lusikalla nokareita uunipellille ja paista 180 asteessa noin 8-10 minuuttia
-jos haluat tehdä rullia, niin rullaa keksit ennen kuin ne jäähtyvät
-sulata päälle appelsiiniraakasuklaata
Kommentit
Lähetä kommentti