Tattipiiras - herkullista lautasella metsän antimia hyödyntäen

Pitkästä aikaa täällä. Kesä on mennyt ihan hujauksessa ohi ja meidän kohdalla valitettavasti sairastellen. Poika on ollut lähes koko kesän jossain flunssassa ja viime viikolla taisi olla kolmas kerta kun käytimme häntä lääkärissä. Mökkireissu uhkasi mennä pieleen kun pojalla nousi kuume. Edellisen päivän reippailut Oulangasn kansallispuiston portaissako lienee syynä? Oli niin ihanat maisemat ja tuntui tosi kivalle kun poikakin halusi itse kävellä tuon melkeen 3 kilometria pitkän lenkin. Varsinkin portaat innostivat ja niitä piti äitin kanssa laskea ääneen. :) Onneksi kuume laski nopeasti ja käytimme tosiaan pojan vielä varalta lääkärissä, jossa otettiin monenlaiset testit mukaanlukien koronatesti. Äitiä taisi enempi jännittää mutta hyvin sekin meni ja lääkäriä on nyt pitänyt leikkiä ihan urakalla sen jälkeen. Ja nyt oli kyllä mukava että oli lapsella vakuutus; mitään kovin halpaa tuo ei yksityisellä ollut! Flunssasta huolimatta (minullakin) meillä oli varsin ihana mökkiloma. Viikko Kuusamon maisemissa oli mukavaa vaihtelua. Teimme pienempiä retkiä lähiympäristössä mm Konttaisen kuhaus -kierros. Aamu-uinneista pidättäydyin mutta illalla kävin aina saunareissun yhteydessä pulahduksen. Niin ihanaa! Tänä syksynä löytyi herkkutatteja ihan tästä lähiseuduilta mukavasti ja olen kuivannut niitä niinkuin yleensä. Nyt kokeili lisäksi pakastamista koska satuin vielä ennen reissua löytämään reilusti noita ihania herkkuja enkä olisi millään ehtinyt niitä enää kuivata. Tuoreista tateista tein tattipastaa ja muhennosta leivän päälle. Poikakin tykkäsi! Kokeilin lisäksi siskoni vinkkaamaa sienipiirasta jota joskus olen päässyt maistamaankin. Herkullista! Varsinkin seuraavana päivänä maut olivat tiivistyneet ja ai että; keskenhän se loppui! Tämä piiras ei ole vhh. Lomalla lipsuin enemmän taas hiilarimaailmaan. Lomalla olen vieläkin ja nyt pientä ryhtiliikettä taas yritän- tosin en ihan vielä kovin tiukkapipoisesti. Ensi viikon kolesterolimittaus vähän hirvittää taas.. Onko parempi olla vhh ja hieman vähemmillä rasvoilla vai lähempänä ketoa ja reilusti rasvoja. Keikun nyt -edelleen- keskivaiheilla -sokeriakin on mennyt jonkin verran.:/ Tein reissuun kesäkurpitsakakun joka jäi aika pehmoiseksi ja sekin alkoi maistua minulle vasta useamman maistelukerran myötä. Ehkä sokeriset herkut eivät olekaan niin minun juttu. Tulipa taas todettua. Appelsiini antoi kakkuun jännän vivahteen ja unikonsiemenet kivan ulkonäön. Kuorrutteeksi tein tuorejuustosta ja sokerista moussen. Alkuperäisessä ohjeessa oli hieman erilainen kuorrute. Ohjeen löydät Tara Junkerin kirjasta Kasviksia viikon jokaiselle päivälle. Mutta nyt siihen tattipiirakan ohjeeseen. :) Ohjeen oli siskoni napannut Valiolta ja hieman muokannut.

 

   

Tattipiiras

Pohja:

125g voita

125g rahkaa 

2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

 

Täyte:

3 dl esikäsiteltyjä sieniä

2 rkl voita

250g purjoa

1 pieni paprika

120g smetanaa

2 kananmunaa

150g emmental juustoraastetta

(60g homejuustoa)

Mustapippuria

Valkopippuria

Suolaa

 

Sekoita rahka ja pehmeä voi keskenään. Lisää vehnäjauhot, joiden joukkoon leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita nopeasti, älä vaivaa. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Pistele taikinaan reikiä. Foliosta voi taitella renkulan pitämään piirakan reunat paiston aikana ylhäällä.

Valmista täyte. Kuullota halkaistu, pesty ja pilkottu purjo pannulla, lisää paprika ja esikäsitellyt tatit (putsattu, pilkottu ja ylimääräinen neste haihdutettu pannulla) ja anna hautua hetki pannulla. Ota pannu pois liedeltä ja lisää jäähtyneeseen täytteeseen kananmunat, sinihomejuustomuru, juustoraaste,smetana sekä mausteet.

Esipaista pohjaa 200 asteessa uunin alatasolla noin 12 minuuttia. Lisää täyte ja paista vielä noin 30 minuuttia uunin keskitasolla. 

 

 Pakasteessa odottelee vielä tattirasioita joten talvella on mukava leipasta sienipiirasta lämmittämään mieltä ja muistuttamaan ihanista syksyisistä päivistä. Kokeiluun taidan ottaa myös vhh-version joten olkaa kuulolla. Jos on hyvää postaan ohjeen varmasti tännekin. 

P.s. Eilen tekaisin oikeaa omppuhilloakin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Aiemmin olen vain soseuttanut omenoita ja mennyt sieltä missä aita on matalin. Tein hillon Annin uunissa -blogin ohjeella, tosin vähensin sokerin määrää. Käytän hilloa nyt aina vhh-aamupuuroni päällä ja kiva saada entistä vähäsokerisempaa hilloa tähän. Oikeastihan ei kannattaisi sokeria käyttää ollenkaan mutta hyvällä tiellä jo ollaan. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Kivaa syksyisen päivän ja viikon jatkoa itse kullekin!

 

 

Kesäkurpitsakakkua päiväkahvilla