Uuden kokeilua - eli kuinka sumakki löysi keittiöömme

 Kerroin muistaakseni aiemmin että lainasin kirjastosta Tara Junkerin ja Anna Sarmannon reseptikirjan Syö hyvä mieli. Tuosta kirjasta jäi jo ensi kertoja plärätessäni mieleen uunissa paahdettu purjo muhammaralla. Olihan sitä sitten kokeiltava. Muhammara-tahnaa varten maustekaappi vaati täydennystä sumakin verran. Kuminasta en välitä tai sellainen mielikuva minulla on, joten kokeilin rohkeasti korvata sen juustokuminalla. Ja kyllä tykättiin. Paahdettu paprika, valkosipuli ja oliiviöljy maistuivat ihanasti muhammarassa. Sanoin miehelleni että enpä ole aiemmin purjoa pääruokana syönyt. Ainut miinuspuoli tässä ruuassa on tuo purjon käsittely; se kun meinaa aina kätkeä sisäänsä enemmän tai vähemmän multaa tai hiekkaa. Mutta oli se sen arvoista. Tätä tehdään ehdottomasti uudestaan. Mies mietiskeli sopisiko muhammara esimerkiksi kanan kaveriksikin. Itse tykkäsin tällaisesta kunnon vegaaniruuasta välillä. :)

Nyt kun sumakki oli siis muuttanut keittiöömme, piti alkaa etsiä reseptejä mihin upottaa tuota uutta maustelöytöä. Sumakkimaustetut juustoiset silakkapihvit kuulosti mielenkiintoiselta. Ohje löytyi Kaikki äitini reseptit -blogista. Sitähän oli sitten kokeiltava. Tykkäsin. Varsinkin kun oli käytetty juustoa ja se suli mukavaksi ja hieman sen jälkeen kovettui jäähtyessään. Ai jai. Alunperin reseptin jäljet johtavat Saaran lautaselle -blogiin, jossa mausteina oli käytetty valkopippuria sekä paprikajauhetta ja tilliä. Tuotakin voisin kokeilla. Käytin juustoraasteena mustaleima emmentalia jotta sain reilusti makua. Maistuivat pojallekin ihan ok. Lisäksi plussapuolia on se että tämän reseptin myötä silakkakin tulee pääsemään lautasillemme entistä useammin. :)

Sumakkikana oli seuraavana kokeiltavien listalla. Tämä ohje taas löytyi Sweet food o´mine -blogin Kaikkea hyvää  Libanonilaisittain -postauksesta. Tein sumakkimarinoidut kananfilepalat, linssikvinoasalaatin(alunperin oli käytetty kuskusia eikä kvinoaa, mutta minulla oli kaapissa kvinoaa tuhottavana) Kvinoahan ei ole vähähiilihydraattista kuten ei kuskuskaan, mutta ajattelin käyttää pois, kun pojalle ostettiin joskus ja kokattiin ensiruokina. Linssit sisältävät myös paljon hiilihydraatteja. Leijun edelleen hieman välimaastossa alanko kunnolla rajoittamaan hiilihydraatteja ja täytyy sanoa että menee päiviä jolloin hiilihydraatit ovat aika matalalla (mutu-tuntumaa edelleen, vaikka olenkin jonkun verran ehtiessäni laskeskellut makrojakin).

Joko kerroin että kokeilin myös tehdä verilettuja itse? Olivat hyviä kyllä. Ohjeitahan löytyy netistä paljonkin, joten en ala niitä tähän rustaamaan etenkin kun yhdistelin eri reseptejä mieleni mukaan. Sipulit ovat ihan must omatekoisissa verilätyissä, miedolla lämmöllä pehmitetyt sellaiset. Ajattelin että omatekoiset verilätyt kuuluvat kyllä jatkossakin ruokalistallemme aina silloin tällöin koska näillä toivon ferritiiniarvojen nousevan luonnollisesti. Toki rautatablettien ohella. Kokeilin myös kaupan jauhemaksapihvejä palvelutiskiltä, mutta vaikka söinkin oman osuuteni niin täytyy myöntää että maksan maku oli liian vahva minulle. Jäävät siis kauppaan jatkossa. Mies tykkäsi kyllä ja poika söi. Tietenkään verilättyjenkään - niiden itsetehtyjenkään - kohdalla ei v oida puhua vähähiilihydraattisesta ruuasta, mutta ajattelen tämän olevan pienempi paha kuin pulla tai kakkuviipale. Tästä saa sentään jotain hyvää elimistölle. Vielä en ole valmis kokeilemaan verilättyjä vähähiilarisina. Olihan näissä oma työnsä varsinkin kun poika oli apurina, niin verta sananmukaisesti lenteli kun hän sekoitti taikinaa, mutta eipähän ollut turhia lisäaineita. 

Vielä yksi kokkailukokeilu on mainittava, etenkin kun joulu tekee tuloaan. :) Kalevassa oli reseptejä lantusta ja sieltä nappasin ohjeen lanttumuusille ruskistetulla voilla. Olihan se hyvää. Lohen kera nautittiin. Hyvä lounas siivouspäivän energiaksi. Sain eilen viimein laitettua vuosi sitten tilatut vauvakuvat vauvakirjaan. Olikin ihan mukavaa puuhaa kun samalla kuunneltiin Vain eämää -biisejä. Tämä kausi on huippu! Ootteko samaa mieltä? :)

Lanttumuusia ja vhh-pipareita

Pimeällä kuvattu muusi; enemmän väriä kuin pottumuusissa.

Marinoidut kanat ja salaattia libanonilaiseen tyyliin

 

Lanttumuusi ruskistetulla voilla

1 kg lanttua

25 g voita

suolaa

 

Kuori ja paloittele lanttu. Keitä palat erittäin kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. 

Sulata voi kasarissa ja anna sen ruskistua keskilämmöllä koko ajan hyvin vahtien, kunnes voista nousee pähkinäinen aromi ja se on kauniin kullanruskeaa.

Kaada lanttujen keitinliemi pois ja survo perunasurvimella (tai sauvasekoittimella, mikäli haluat sileämpää). Lisää ruskistettu voi ja sekoita hyvin. Maista ja lisää suolaa tarvittava määrä.

 

 

Juustosilakkapihvit

600 g silakkafileitä

150 g juustoraastetta (mielellään voimakasta)

mausteiksi suolaa ja sumakkia, valko-tai mustapippuria tai paprikajauhetta, tilliä

 

Levitä puolet fileistä uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Ripottele pinnalle suolaa, sumakkia ja pippuria ja lopuksi juustoraaste.

Lado loput fileistä kansiksi, nahkapuoli ylöspäin ja ripottele vielä sumakkia pinnalle. Paista silakoita 200 asteessa n. 15 -20 minuuttia.Laita siis muusiperunat kiehumaan jo ennen silakoiden valmistelua!

Minä keitin itselleni kukkakaalimuusin. :)

 

Eilen oli iltalenkille lähtiessä niin ihanan tunnelmallista lumisateineen. Virittelin lisää valoja ulos ja laitoin yhden jo vuosia sitten ostamani pentikin punavalkoisen paperitähden ikkunaan. Siihen samaan makuuhuoneen ikkunaan jossa se on ollut alusta asti. Sinne se kuuluu. Vaikka punavalkoinen tähti ei kuulosta minun jutulle niin tuo on kaunis. Rakkaaksi muodostunut. Sitä ympöimään ripustan valosarjan koska itse tähdessä valoja ei ole. Tuo oli sellainen hyvän mielen ostos jota en ole katunut.