Siirry pääsisältöön

Syntymäpäiväkemut ja nopea arkisafka

Long time no see.. Sitä se kesä teettää.. On tullut juhlittua pojan kaksivuotissyntymäpäivät viikko etuajassa ja siskon pojan rippijuhlat sekä samaisen siskon pojan syntymäpäivät reilut kolme kuukautta myöhässä sattuneesta syystä ja samalla myös siskon toisen pojan syntymäpäivät. Juhlia kerrakseen siis! :)
Lisäksi olemme olleet paljon ulkona, pojan ja koiran kanssa metsällä, pesseet (minä) mattoja, eilen maalasimme siirretyt kasvilavat. Tuli hienot! Vaikka itse sanonkin. :D Kaikesta kiireestä johtuen pääsimme vasta eilen heittämään talviturkit läheisessä järvessä. Poika innostui vallan juoksemaan veteen ja rannalle, veteen ja taas rannalle niin että äitin pää oli ihan pyörällä. :D Mutta ihana että oli rohkea. Vauvauinnista ei siis ole jäänyt traumoja vaikkei se ehkä pojan juttu ollutkaan.
Synttäreillä tarjosimme jo ristiäisistä tuttua mansikkavalkosuklaakakkua. Ohjeen otin Vaniljapullan keittiössä -blogista. (KLIK!)
Pohjaan käytin yhden pakkauksen Wilhelmiina-keksejä (180g)  ja pienensin vastaavasti rasvan määrää. Mansikkakerroksen osuutta lisäsin yhden liivatteen verran ja muut ainekset samassa suhteessa. En ole varma olisiko mansikkakerros tuplattuna mahtunut vuokaan. Nyt vuokaan jäi jonkun verran tilaa. Käytin korkeaa halkasijaltaan n 21 cm vuokaa. Kakku oli herkullista ja noita Wilhelmiina-keksejä käytin pohjassa ensimmäistä kertaa. Ristiäisiin tein pohjan gluteenittomista Semper digestivekekseistä, jotka olivat myös sopivia kananmuna-allergiselle. Allergeenit kannattaa toki aina tarkistaa joka kerta kun leipoo herkkuja ruoka-aineallergiselle.






Toinen resepti on nopea ja paljon esillä ollut peltiruoka. Olen tehnyt sitä nyt kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla onnistuin paremmin, koska toisella kerralla unohdin pirskotella öljyä kasviksille jolloin maku jäi vajaaksi sekä sienet olivat liian isoina paloina. Tuossa kuvassakin olevassa ensimmäisessä erässä kaikki meni nappiin. Suosittelen kokeilemaan; muuntelumahdollisuudet ovat aika rajattomat ja kaikki valmistuu vaivattomasti samalla pellillä. Itse käytin vielä pakasteparsakaalia koska sitä minulla on aina pakkasessa.




Ohjeena käytin Teresa Välimäen peltiruokaa joka löytyi Iltalehden sivuilta.  Minulla oli kasviksina parsaa, parsakaalta, miniluumutomaatteja ja sieniä. Nam.


Teresan peltiruoka

parsakaalia
naattiporkkanoita
paketti pekonia
3 kananmunaa
fetaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kuivattua yrttiä (esim. timjami)
1. Laita pellille parsakaalia lohkoina sekä muutama naattiporkkana. Lisää paketti pekonia ja riko väleihin muutama kananmuna.
2. Loikota parsakaalille ja porkkanoille vähän oliiviöljyä ja mausta koko pelti suolalla, mustapippurilla ja jollain kuivatulla yrtillä. Murenna sitten kasvisten päälle fetajuustoa.
3. Paista uunissa 220-asteessa 15-20 minuuttia

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uutta lautasella

Nappasin tässä joku aika sitten Lidlistä Turkki-viikon aikaan myynnissä olleen Tulum-juuston ostoskoriini. En ollut sitä ennen kuullutkaan moisesta juustosta. Turkin ruokakulttuuri on minulle muutenkin vieras, kun taas Kreikan vastaava senkin edestä tuttu. Rakastan kreikkalaista ruokaa! :) Varsinkin kasvisruokia. No niin mutta pysyäksemme asiassa tämä purkki nokotti jääkaapissamme odottaen sopivaa hetkeä kun keksisimme ruuan johon voisimme tämän erikoisuuden upottaa. Googlailu tuotti tulosta sen verran. että löysimme pari kokeilemisen arvoiselta kuulostavaa reseptiä. Tuumasta toimeen siis.    Jännityksellä avasin purnukan kun en oikein tiennyt mitä tältä odottaa. Juusto ei ollut missään suolaliemessä. Se oli havainto numero yksi. Juusto ei ollut mitenkään kovaa vaan murenevaa ja lusikoitavissa. Maku muistutti fetajuustoa. Ei huono ollenkaan. Tämä oli lehmänmaidosta tehty; valmistuksessa ei ollut käytetty vuohenmaitoa kuten fetassa. Ja salaatti siitä tehtiin: Tulumjuusto

Pehmeää sitruunakakkua, maukasta hapankaalipiirakkaa ja syksyn kiireitä

 Opiskelun, työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen näin muutaman kuukauden kokemuksella on melkoista tasapainottelua. Paljon ei ole jäänyt sijaa uusien reseptien kokeilulle, mutta jotain sentään on syksyisten päivien piristykseksi leivottu. Kokeilin ketositruunakakkua, jonka ohjeen löysin Facebookin Vhh-ryhmästä. Kakun maku oli parempi seuraavana päivänä, kun se oli saanut tekeytyä ja jäähtyä jääkaapissa. Mainitsemisen arvoinen on myös hapankaalipiiras, jonka ohjeen nappasin Kinuskikissalta ja pohjan muokkasin vähähiilihydraattiseksi.   Sitruunakookoskakku 60 g kookosjauhoa 5 munaa   60 g makeutusainetta (laitoin karppisokeria) 115 g sulatettua voita 1/2 puristettua sitruunaa 1/2 tl sitruunankuoriraastetta 1/2 tl ksantaanikumia 1/2 tl suolaa Kuorrute: 100 g Philadelphia-juustoa  n. 1,5 rkl makeutusta (oman maun mukaan) 1/2 rkl sitruunankuorta   Peitä pitkä leipävuoka (n. 12x23cm) leivinpaperilla tai voitele se. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Erota valkuaiset ja vatkaa ne kiinte

Vähähiilihydraattinen kuningatarpiirakka ja kirjasuositus

 Lupailin edellisessä postauksessa vähähiilihydraattisen mustikkapiirakan ohjetta. Tässä välissä kerkesimme testata toisenlaista marjapiirakkaa hieman eri pohjalla ja eri täytteellä. Tämä oli myöskin vähähiilihydraattinen ja täytimme sen vadelmilla sekä mustikoilla. Olikin kivan makuinen ja tykästyin tähän ehkä enemmän kuin aikaisemmin tekemäämme. Ohje on poimittu Ketoreseptit-blogista. (KLIK)    Vähähiilihydraattinen marjapiirakka Pohja: 100g voita 3/4 dl karppisokeria 1 muna 1 dl mantelijauhoja 1 dl pofiberiä 1 tl leivinjauhetta   Täyte: 150g metsämarjoja 200g mascarponea tai creme fraichea (minulla creme fraiche ja turkkilaista jukurttia) 1 muna 2 rkl karppisokeria 1/2 tl vaniljajauhetta   Nypi voi ja kuivat aineet murumaiseksi. Lisää muna ja sekoita. Taputtele taikina halkaisijaltaan 24 cm voidellun piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. Levitä marjat piirakkapohjalle. Yhdistä muut täytteen aineet. Kaada marjojen päälle. Paista piirakkaa uunin alaosassa 200 asteessa n. 30 minuuttia.